Viimeisen kuukauden aikana olen laskenut kahdet MM-kilpailut: Val d`iseressä aikuisten ja Garmisch-Partenkirchenissä nuorten. Onnistumiset osuivat tällä kertaa aikuisten arvokisoihin ja varsinkin pujottelupäivä oli yksi urani parhaista. 11. sija tuntuu edelleen mukavalta.
Odotukset olivat korkealla ennen Garmisch-Partenkirchenin junnupujottelua, mutta ylsin lopputuloksissa vasta kuudenneksi. Sijoitus ei sinänsä ole huono, mutta silti suuri pettymys. En ole aikoihin halunnut voittaa mitään niin paljon. Kilpailuissa palkittiin kuusi parasta, eikä itseäni suoraan sanottuna olisi voinut vähempää kiinnostaa seista palkintokorokkeen ulkopuolella ja katsella, kun mitalit jaetaan tytöille, joita olen läpi kauden pystynyt voittamaan.
Kauden viimeiset maailmancupit ovat osaltani takana päin ja sivun voi taas kääntää seuraavalle. En luultavasti enää tänä keväänä matkusta Keski-Eurooppaan ja se, että tästä eteenpäin harjoitellaan ja kisataan vain Pohjoismaissa, on selvä kevään merkki. Viimeiset kilpailut lasken huhtikuun puolivälissä, jonka jälkeen jäämme reilun viikon ajaksi Lapin lumille keskittymään jo ensi kauteen.
Toukokuun alusta alkaa noin kahden ja puolen kuukauden kesäloma. Lenkkipolut, urheilukentät ja punttisalit korvaavat siis rinteet, mutta tärkeintä on, että ajatukset pujottelukäännöksistä, kilpailujännityksestä ja sekunnin murto-osista voi taas hetkeksi unohtaa.
Sanni