Näin tässä kävi, että vaikea kausi sai ikään kuin pisteen iin päälle, kun oikean polven eturistiside napsahti poikki 17. päivä tammikuuta eurooppacupin pujottelukilpailussa. Polvi leikattiin viikko sitten maanantaina. Edessä on siis kuusi kuukautta suksetonta aikaa. Tai no, tilasin juuri Fischeriltä hiihtosukset, sillä tavoitteena on päästä kevään lumille hiihtämään perinteistä. Olen jutellut muiden polvivammoista kärsineiden urheilijoiden kanssa (meidän lajista niitä valitettavasti löytyy) ja ymmärtänyt, että hiihto on hyvä tapa kuntouttaa jalkaa. Jos se on keväällä mahdollista, olen enemmän kuin mielissäni hiihtoladulla, sillä vesijuoksu ja pyöräily kuuluvat varmasti myös kuntoutukseen ja niitä tulee muutenkin tehtyä paljon.
Kotisohva on siis kulunut viimeisen parin viikon aikana enemmän kun koko viime vuonna yhteensä, jääpakkaukset ovat olleet kovassa käytössä ja neulottuna on jo yhdet villasukat ja pipo. Mitäköhän kaverit saavat ensi jouluna lahjaksi..
Kyllä tästä selvitään. Olen päässyt urheilu-urani aikana vähällä. Tämä on ensimmäinen loukkaantuminen, jonka takia joudun jättämään harjoituksia ja kilpailuja väliin. Viimeisin vaiva joka pisti hidastamaan, oli hiusmurtuma kyynärpäässä tarhaikäisenä. Ehkä nyt on hyvä aika hengähtää ja ottaa etäisyyttä lajiin. Näköjään, kun sitä ei itse tajunnut tehdä, joku muu piti siitä huolen.. Toivottavasti Tahkolla pidetään huoli siitä että rinteitä tulee kulutettua, vaikka minua siellä ei näillä lumilla enää nähdäkään! :)
-Sanni