Tuntuu mukavalta. Kauden laskut on laskettu ja aurinko paistaa! Keväässä parasta on ehdottomasti sellaiset ihmiset, joita on kauden aikana lähes mahdoton nähdä. Keväällä kaikki on rennompaa ja varsinkin nyt, kun viimeiset kilpailut ja harjoitukset ovat takana, aikaa on jäänyt myös pieneen lomailuun. Aivan kuin kevät olisi se palkinto, jota on koko kiireisen talven odottanut.
Kun nyt talven jälkeen katsoo taakse, on pieni analyysi paikallaan. Syksyn leirikausi tuntui pitkältä. Ensimmäisen kerran leireilimme jo heinäkuun puolivälissä, jonka jälkeen pitikin taas aloittaa koulunkäynti ja saada se yhdistettyä harjoitusohjelmaan. Leirit jatkuivat lokakuun loppuun saakka, jolloin vihdoin saimme kisakauden käynnistettyä Söldenin suurpujottelulla.
Kausi lähti hyvin käyntiin. Tulosta tuli niin Söldenistä kuin Leviltäkin. Joulukuussa aloin tajuta, että lukio on vielä pahasti kesken ja etten ikinä sillä tahdilla saisi lakkia päähäni. Tuntuu etten ole ikinä tehnyt niin paljon koulua kuin niiden puolentoista kuukauden aikana! Se näkyi myös kisatuloksissa, joista ei siltä ajalta käytännössä ole mitään mainittavaa.
Tammikuun alun vaikeuksien jälkeen lasku alkoi taas tuntua hyvältä ja itseluottamus nousi niin, että helmikuun alussa järjestetyt Val d`iseren MM-kilpailut menivät niin nappiin, että jouduin hieman itsekin yllättymään. Garmisch-Partenkirchenin nuorten MM-kisojen pettymys ei enää tunnu niin pahalta kuin aikaisemmin. Kuudes sija ei olekaan niin huono, kuin miltä se silloin tuntui.
Selkäkivut haittasivat kevään SM-kilpailuja ja viimeistä harjoitusleiriä Suomulla. Terveyttä oppii arvostamaan vasta, kun se on koetuksella! Tulee sellainen luuserifiilis, jos joutuu jättämään yhdetkin harjoitukset laskematta. SM-mitalit lämmittävät mieltä kaikesta huolimatta.
Toukokuu menee lomaillessa, kavereiden kanssa pyöriessä ja ylioppilasjuhlia järjestellessä. Kesäkuussa alkaa treeniohjelma ja aika kuluu sen parissa. Oma tunne on, että nälkää riittää ja motivaatio on korkeammalla kuin aikoihin!
-Sanni-